Praha 9.5.2020
Kello
11
Aion
käydä tänään ulkona
ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen. On
pakko käydä postissa hakemassa paketti ennen kuin se palautuu
lähettäjälle. Olen kyllä
käynyt ulkona joka viikko, viemässä roskat takapihalle ja
tarkistamassa
postit alakerran
postilaatikosta. Viime
kuussa kävin kerran
viemässä kierrätysjätteetkin
parin korttelin päähän kierrätyspisteeseen.
Täällä kun ei takapihoilla
ole kuin sekajäte, eikä muuten biojätettä missään, mikä on
aika kumma juttu. Pesen
tietenkin aina ulkona käynnin jälkeen kädet moneen kertaan ja
kierrätyskeikan jälkeen menin suihkuun ja puunasin joka paikan
desinfiointiaineella puhtaaksi. Olin
suihkussa varmaan tunnin.
Niin,
ja onhan ruokakaupan kotiinkuljetuksetkin. Enää
ne eivät tuo
ruokatoimituksia
ylhäälle kotiovelle
asti vaan kuskit jättää ne
ulko-ovelle. Tilaukset
täytyy sitten
laittaa ensin ulkoa
ulko-oven sisäpuolelle, sitten viedä ne hissin eteen, sitten
laittaa ne hissiin, ajaa hissillä neljänteen kerrokseen, sitten
ottaa ne hissistä ulos, sitten avata kotiovi, sitten raahata ne
kotioven sisäpuolelle ja sitten vielä viedä ne keittiöön ja
laittaa kaikki
oikeille paikoilleen. Paita on
sen jälkeen läpimärkä hiestä, sydän hakkaa ja käsiä saa pestä
moneen kertaan. Kaikki jaksot
täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti, etenkin hissin osalta, jos
joku muu haluaisi käyttää sitä. Viime
kotiinkuljetus oli kamalin, kun tavarat olivatkin Tescon
kuljetuslaatikoissa ilman
kasseja ja jouduin raahaamaan yksittäisiä paketteja tuossa
seitsemänjaksoisessa
järjestyksessä. Kun tilaan
kerralla reilun viikon ruoat, niin raahattavaa kyllä riitti. Aina
ennen ostokset oli
pakattu kasseihin ja niistä veloitetaankin erikseen, mutta viime
kerralla hissin likainen lattia
oli sikin sokin täynnä kananmunakennoja, banaaniterttuja,
tomaattirasioita, yksittäisiä oluttölkkejä, limsapulloja ja
lihapakkauksia. Kun on
yksineläjä ja joutuu tekemään tuon ruljanssin yksin, niin täytyy
varoa, ettei kukaan pääse
näpistämään tavaroita.
Etenkin kun matka ulko-ovelta
hissiin on parikymmentä metriä ja hissi on vielä kulman takana.
Siksi nuo jaksot.
Kerran
minulta varastettiin postia. Postinjakaja
soitti summeria alhaalta
ja sanoi ovipuhelimen kautta, ettei kuori
mahtunut postilaatikosta
sisään ja että oli jättänyt
sen laatikon päälle. Kun
menin alas
postilaatikolle kymmenen minuutin päästä, siellä ei ollut mitään.
Varkaan täytyi olla joku
talon asukas, koska ulko-ovi on
lukossa ja postilaatikot ovat käytävällä.
Veikkaan
kakkoskerroksen teinejä, jotka
aina lorvii rappusissa. No,
saivatpa suomalaisen DVD-elokuvan. Se
taisi olla käytetty Lottovoittaja
Uuno Turhapuro,
jonka
olin ostanut huutonetistä eurolla.
Eihän ne siitä mitään
ymmärtäneet, kun ei niissä ole tekstityksiäkään kuin ruotsiksi.
Toisen kerran
yksi tuttavaperhe oli käymässä ja heidän autoonsa murtauduttiin
ja sieltä vietiin kaikki
huumeet. Paikalliset sanovat,
että Prahassa varastetaan
kaikki, mikä ei ole pultattu kiinni lattiaan.
Täällä
Tsekissä täytyy pistää kasvosuojus
päälle kun menee ulos. Minulta löytyi onneksi vanhastaan
sellainen, mitä olen joskus käyttänyt kun olen spreijamaalannut
koottavia
pienoismalleja. En tietenkään spreijaa niitä sisällä vaan laitan
ikkunan auki ja spreijaan ikkunalaudalla. Tuuli vaan meinaa puhaltaa
maalipölyt sisälle, joten pidän siksi kasvomaskia. En enää
muista mistä se oikein tuli minulle, mutta olen käyttänyt maskia
jo monta vuotta. Ei olisi arvannut, että se tulee kätevästi
tällaiseen aivan uuteen tilanteeseen, etenkin kun kaupallisia
kasvomaskeja ei voinut maaliskuussa ostaa maskipakon tultua mistään.
Kuulemma kaikki naiset värkkäili ja ompeli niitä kotonaan. Olisi
ollut kätevä, jos olisi nainen, paitsi että
pienoismalliharrastuksen takia en itse tarvitse sellaista.
Naapurin
akka pitää omaa oveaan päivät
pitkät auki niin, että radio
kaikuu käytävässä kun
se hengailee siellä ilman maskia. Pitäisi varmaan käräyttää se
jollekin viranomaiselle, mutten oikein osaa. Enkä tiedä lasketaanko
käytävää
ulkotilaksi. Kerran viime
kuussa kun vein roskia, talossa
ainaisia remontteja tekevä kaksikko, kutsun heitä Ohukaiseksi ja
Paksukaiseksi, tuli samaan hissiin kolmannesta kerroksesta. Meinasin
pyörtyä,
vaikka ne vain naureskeli. Onneksi
maski peitti kauhistukseni. Oli
niillä kyllä kasvonaamiot päällä, joten selvisin kai siitä
pelkällä säikähdyksellä. Pari viikkoa kylläkin hermoilin, että
onko minulla korona vai ei, mutta ei se tainnut sillä kerralla
tarttua.
Minähän kuulun riskiryhmään, kun olen melkein 50-vuotias ja
minulla on krooninen nuhakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti