sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Robinson Crusoen Picasso

Eräänä päivänä Robinson Crusoen saarelle ajelehti aito Picasson maalaus. Älkää kysykö, miten tämä oli mahdollista, mutta oletetaan näin käyneen. No niin, Robinson näytti innostuneena maalausta Perjantaille ja sanoi, että tässä on aito Picasso. Perjantai ei ymmärtänyt Robinsonin innostusta, hänelle se oli vain kummallinen kuva, jota hän ei ymmärtänyt.

”Mitä sillä voi tehdä?” Perjantai kysyi.

”Mitä tehdä”, Robinson puhkui. ”Tämähän on aito Picasso! Tämä on miljoonien arvoinen.”

Perjantai ei ymmärtänyt, mitä miljoona tarkoitti. Robinson selitti kärsivällisesti. Taulu oli hyvin arvokas. Sillä sai paljon rahaa.

”Mitä raha on?” kysyi Perjantai, joka ei ollut takapajuisena valtameren alkuasukkaana kuullutkaan moisesta asiasta. Robinson kertoi, että rahalla saattoi ostaa mitä tahansa: ruokaa, taloja, laivoja; aivan mitä tahansa.

Perjantain ilme kirkastui. ”Saammeko siis tuolla meille ison talon? Paljon ruokaa?”

”Kyllä, kyllä”, Robinson hihkui. ”Saamme tällä mitä tahansa ikinä haluammekin.”

”Saammeko sillä siis ison veneen, joka vie meidät pois täältä takaisin? Voinko vihdoin palata heimoni luokse?”

Robinsonin ilme synkistyi. ”Mitä nyt?” Perjantai kysyi. ”Mikä hätänä? Emmekö pääsekään kotiin ja hanki suurta taloa?”

Robinson joutui selittämään pitkään Perjantai-raukalle, että Picasso oli arvokas vain rahaksi muutettuna.

”Mistä sitten saamme rahaa?” Perjantai kysyi.

Kun Perjantai kuuli, että rahaa sai muilta ihmisiltä, hän tyrmistyi. ”Mutta kun viimeksi olimme tekemisissä muiden ihmisten kanssa, nehän yrittivät tappaa meidät.”

”Mutta nehän olivat villejä! Rahaa saa sivistyneiltä ihmisiltä”, Robinson selitti kärsivällisesti.

”Ai sellaisilta kuin sinä?” Robinson sanoi osoittaen ymmärtävänsä. ”Mutta eihän täällä ole muita valkoisia miehiä.”

Siinäpä se. No, ainakin heillä oli nyt aito Picasso. He rakensivat sille suojakatoksen ja katselivat sitä hiljaisina auringonlaskuun. Ja lopulta Perjantainkin oli, myönnettävä, ettei se loppujen lopuksi ollut yhtään hassumpi maalaus, kun sitä vuosikymmeniä tuijotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti