1
Maailman
parhaan maan
Turanian parhaan kaupungin Turania Cityn kolmanneksi parhaassa
nukkumalähiössä
eli keski-ikäinen
mies,
jolle luonto oli antanut mitä lauhkeimman mielenladun. Hänen viaton
sielunsa kuvastui hänen lapsenkasvoiltaan ja
hänen nimestään, joka oli
Usko Höynänen. Kaikkien
muiden turanialaisten tapaan Usko oli vakaasti sitä mieltä, että
Turania oli paras valtio maan päällä. Tosin turanialaiset eivät
olleet useaan vuosikymmeneen päässeet käymään ulkomailla, mutta
koska Uskolle oli näin lapsesta asti kerrottu, asian täytyi olla
niin eikä Usko halunnut yleensäkään erottua joukosta olemalla eri
mieltä asioista, joita muut pitivät itsestään selvyyksinä.
Turania
vuonna 2067 oli todellakin
ihmeellinen maa
ja
täysin erilainen kuin mikään muu valtio maailmassa. Tasan kymmenen
vuotta sitten pohjoinen
Turania
oli
eristäytynyt
muusta maailmasta eroamalla Euroopan maanosasta, laittamalla rajansa
kiinni ja rakentamalla muurit ympärilleen. Turanian ihmiskasvoinen
kansallissosialismi toteutui parhaiten sen omassa,
muusta maailmasta eristetyssä Interwebissä, jonka
suositussa
Naamakontakte-sovelluksessa
kuka
tahansa saattoi ehdottaa mitä tahansa ja kovaäänisin mölinä
ratkaisi lopputuloksen. Koska kaiken täytyi olla Turaniassa
suurempaa kuin muualla, oli esimerkiksi
päätetty,
että yksi Turanian kilometri vastasi kymmentä muun maailman
kilometriä. Niin ikään oli päätetty siirtyä sataminuuttiseen
tuntiin, kaksikymmentuntiseen päivään, viisikymmenpäiväiseen
kuukauteen ja kymmenkuukautiseen vuoteen. Sisukkaat
turanialaiset eivät antaneet sen häiritä,
että aamu saattoi valjeta täydellisessä pimeydessä tai että
aurinko nousi vasta iltakalijan aikaan. Kun
asiasta oli kerran äänestetty, niin pulinat pois ja
sillä selvä!
Harvat
soraäänet tukahdutettiin joukkovoimalla
somessa, jossa vallitsi vanhojen hyvien aikojen yhtenäiskulttuuri.
Usko
Höynänen myönsi siksi ainoastaan itselleen, että välillä huhut
ja niiden aiheuttamat villitykset saattoivat ehkä
lyödä
hieman yli Turanian maanpäällisessä paratiisissa. Ensimmäisenä
Uskolle tuli mieleen
vuoden 2055 suuri fillarikommunistijahti, jolloin kansalaiset olivat
yltyneet tehtailemaan
ilmoituksia Poliittiselle Poliisille eli
PolPolle
kanssaihmisistään
pelkästään sen
vuoksi,
että jotkut
turanialaiset
olivat edelleen
pakotettuja
käyttämään polkupyörää.
Tai toissavuoden
Isänmaallinen
taistelu
kasvissyöntiä vastaan,
kuten
sitä
oli nimitetty televisiossa,
ja
jossa
myös
Usko Höynänen oli joutunut PolPon kuulusteluihin, koska Oy
Toimistotukku Ab:n ruokalassa tietyt henkilöt aina etuilivat häntä
ja
ottivat sianpotkaa enemmän kuin säännöt sallivat, jolloin
Uskolle jäi usein pelkkää lanttusosetta syötäväksi. Toisaalta
kun
kaikki tiesivät polkupyöräilyn
ja kasvissyönnin
johtavan kommunismiin, ei tällaisia asioita voinut painaa
villaisellakaan.
2
Viime
viikkoina sosiaalisessa mediassa oli esiintynyt taas
huolestuttavia
huhuja, joiden todenperäisyydestä
oli vaikea saada
selkoa.
Koska turanialaisilla ei ollut pääsyä muun maailman tietoverkkoon
tai
uutislähteisiin,
jotka
olivat
joka
tapauksessa
täynnä juutalaisneekerien sinne syöttämää väärää
informaatiota, jonka
ainoana tarkoituksena oli tuhota Turanian valtio,
maan ylin johtokin joutui turvautumaan Interwebissä esitettyihin
spekulaatioihin. Sosiaalisen
median tärkeimmässä kanavassa
Naamakontaktessa oli
raportoitu ensin, miten käyttäjän Tauno
Murhapuro
serkku
oli kuullut sairaanhoitajana työskentelevältä kaimaltaan
tapauksen, jossa eräs sairaalaan maksavaurion takia saapunut potilas
oli kertonut kuulleensa tenututultaan tarinan siitä, miten eräs
naapurin ryyppyporukan ikäneuvos oli erään pitkän
kalijoitteluputken aikana nähnyt, miten vaaleanpunainen elefantti
oli paennut vessapaperiin kääriytynyttä zombieta, jolla oli ollut
kädessään pullo Turanian
Kulta -kalijaa
ja joka
oli samalla
huudellut säädyttömiä
kommunistisia
iskulauseita kyseiselle
silminnäkijälle.
Vaikka juttu oli äänestetty somessa ”kännissä ja läpällä”
-osastoon, oli seuraavaksi käyttäjä
TeroVaara
kertonut varmana totuutena, että hänen Pohjois-Turaniassa asuva
kälynsä oli
kuullut
rajavartijatuttunsa kertoneen juttua siitä, miten tämän kollega
oli eräänä aamuyönä vahtivuorossaan nähnyt muurin yli, miten
rajan toisella puolella Swealandian islamilaisessa kalifaatissa oli
parveillut
samanlaisia vessapapereihin
kietoutuneita olioita, joilla oli käsissään pullolliset
kakkosolutta. Mies ei tiennyt tarkalleen, mitä zombiet olivat
huudelleet, koska kukaan Turaniassa ei enää osannut Swealandian
kieltä, mutta arveli, että kun kerran
kyse
oli tunnettujen
homoterroristien
maasta, sen täytyi liittyä kommunistisiin tai
joka tapauksessa Turanian vastaisiin
iskulauseisiin.
Tämä
kertomus oli jo niin vakava, että Naamakontaktessa
päätettiin korottaa maan valmiustilaa ja Turanian
Super Mahtavien
Hyökkäys Voimien
– jo parikymmentä vuotta aiemmin oli äänestetty,
että vain nillittäjävaltioilla
oli akkamaisesti
nimetyt
”puolustusvoimat”
– huippumodernit
T34-panssarivaunut
ja Mig21-suihkuhävittäjät määrättiin
maan pohjoisrajalle.
Tämän
jälkeen havainnot vessapaperiin kääriytyneistä, kalijaa
litkittävistä kommunistizombeista räjähtivät käsiin. Yhtenä
päivänä vessapaperizombie oli nähty kansallisoopperan raunioilla
jakamassa kommunistipropagandaa tai
kyselemässä vieraalla kielellä tietä turistineuvontaan,
seuraavana eläviä kuolleita oli havaittu jo lauma veljeilemässä
kasvissyöjähippien kanssa pahamaineisen
Suvakkisuon lähiössä.
Vaikka havainnoista ei kumma kyllä löytynyt
yhtä ainoaa
valokuvatodistetta, katupartio Thorin
taistelijat jalkautti
patrioottinsa
kerhotilojen lämpimästä Turania Cityn kaduille, mikä
aiheutti kränää tietyissä katupartiolaisissa, joilla
oli vaikeuksia kävellä runsaan kalijoittelun ja kakkostyypin
diabeteksen takia.
Usko
Höynästä hätkähdytti eniten varma havainto siitä, että
vessapaperizombilauma oli nähty rakkaan kotilähiön liepeillä
aivan
Turania III
-ostoskeskuksen
takana.
3
Turanialaisten
vastaisku tapahtui 2020-luvun somesotien yhteishengessä. Nyt
alettiin puhaltaa yhteen hiileen ja maalittaa kovalla kädellä
vastustajaa.
Jos
kerran vastassa olivat kalijaa juovat vessapaperizombiet, looginen
vastaisku oli alkaa hamstrata vessapaperia
ja kalijaa kaupoista ja kioskeista. Kaikki
eri
alojen erikoisasiantuntijat
nojatuolipatriooteista somekommentoijiin nousivat tietokoneidensa
ääriltä
ja ryntäsivät kauppoihin. Jo
samana iltana
kauppojen
hyllyt olivat tyhjiä ja vessapaperirullan hinta oli noussut
tähtitieteelliseksi Turanian
mustassa pörssissä, jossa myytiin laittomasti kaikenlaisia
ulkomaailman ylellisyystuotteita, kuten sukkahousuja, pornolehtiä
ja USB-tikuille
ladattua jazzmusiikkia.
Kun
Kaikenmaailman
Dosentti
-niminen
viranomainen (epäsuositun
virkamiehen nimi oli vaihdettu
kuukausi sitten Naamakontaktessa)
yritti hillitä hamstrausta ja väitti sen olevan
turhaa, somevaikuttaja Nakkikioskin
Arska
lisäsi löylyä pesään kertomalla varmana tietona, että hänen
kummipoikansa setä oli kuullut Swealandin homoterroristien invaasion
alkavan jo
seuraavana
päivänä.
Sosiaalisessa
mediassa kiellettiin ihmisiä pukeutumasta vessapaperiin
kuolemanrangaistuksen uhalla, mikä selkiytti tilannetta, sillä nyt
kuka tahansa sai luvan ampua vapaasti vihollista. Jo
samana iltana taistelu vaati ensimmäiset kuolonuhrinsa.
Turanialaisia kaatui seuraavana
päivinä kymmenittäin, sitten sadoittain, mutta yhtään
vessapaperizombieta ei saatu tapettua. Turanialaiset
pitivät tätä
selkeänä
todisteena
vihollisen petollisuudesta ja raukkamaisuudesta, kun se iski
salakavalasti,
katosi varjoihin eikä tapellut reilusti kuten vihermädättäjät
vuoden
2039 Sometalvisodassa. Lisäksi
vihollisella
oli selvästikin tuliaseita käytössään, mikä aiheutti
hämmennystä Naamakontakten nojatuoliasiantuntijoissa, koska jopa
suljetussa Turaniassa
tiedettiin zombien käyttävän ensisijaisesti
purukalustoaan
vihollisen nujertamiseen. Käyttäjä Mannerheim_Uuno
päätteli,
että
vessapaperizombien täytyi olla erityisen oppivaa lajia, koska nämä
olivat onnistuneet ampumaan satoja patriootteja ja samalla väistämään
kaikki turanialaisten heitä kohti ampumat luodit
ja latingit,
joita oli viimeisimpien tilastojen mukaan jo lähes puoli miljoonaa.
Käyttäjä Jaska
Turhapuro lisäsi,
että kommunistizombeilla täytyi olla maan
rajojen sisällä kätyreitä,
jotka toimittivat näille
konetuliaseita, ja kertoi varmana tietona, että hänen hermoille
käyvän
anoppinsa täytyi olla yksi näistä isänmaanpettureista. Molemmat
väittämät hyväksyttiin suurella mölinällä ja jo samana yönä
PolPo kävi toimittamassa Jaskan anopin vankileirille.
Näistä
edistysaskelista huolimatta ongelma säilyi muuttumattomana.
Mitä
tehdä, kun
vihollinen käytti epäsymmetristä sodankäyntiä, tappeli
ihan oikeassa maailmassa
eikä suostunut lainkaan
kirjautumaan Interwebbiin?
Tätä
vihollista
ei voinut maalittaa, sitä ei voinut trollata, sen kimppuun ei voinut
osoittaa tuhansia somesotureita eikä se piitannut muutenkaan yhä
kovemmaksi yltyvästä someulinasta.
4
Usko
Höynänen oli vessapaperizombien
vastaisen sodan
etulinjassa, sillä Oy Toimistotukku Ab:n toimistotarvikevastaavana
hän vastasi myös konttorin vessapapereista. Jo kohta kahdenkymmenen
vuoden ajan Usko oli tilannut toimistoon
vessapaperit, huolehtinut niiden jakelusta ja riittävyydestä ja
joka ikinen päivä hän oli tarkistanut, että jokaisessa kopissa
oli paitsi käyttökelpoinen rulla telineessä, myös vähintään
kaksi rullaa reservinä. Voisi
sanoa, että Usko Höynänen oli vessapaperialan huippuosaaja.
Tämä
päivä oli kuitenkin erilainen. Aamulla
Usko kuittasi tapansa
mukaan uusimman
vessapaperilähetyksen
ja teki huolestuttavan havainnon. Toimitus
oli vain puolet tavanomaisesta. Kun hän kysyi lähetiltä syytä,
tämä selitti sen johtuvan kansallisesta hätätilasta.
Sosiaalisessa mediassa oli tultu
yön
aikana siihen
lopputulokseen,
että nyt kannatti panikoida. Vessapaperin hinta oli
kaksinkertaistunut
jälleen
yön aikana
ja
Turania-TV:n
pörssiasiantuntijoiden mukaan hinnan
odotettiin vähintään kaksikymmenkertaistuvan kuluvan päivän
mittaan.
Lähetti iski silmää Uskolle ja onnitteli tätä oivallisesta
sijoituksesta. Kun Usko
ojensi
lähetille
tavanomaista
kahdenkymmenen pennin juomarahaansa,
tämä
sanoi
haluavansa
tipiksi
mieluummin
viisi arkkia vessapaperia.
Kun
Usko aloitti
tavanomaisen tarkistuskierroksensa, hän teki tyrmistyttävän
havainnon. Ensimmäisessä kopissa ei ollut kuin tyhjä hylsy
jäljellä, vaikka hän oli eilen asentanut sinne korkkaamattoman
rullan ja jättänyt tavalliseen
tapaan kaksi
neitseellistä vessapaperikääröä
hätävaraksi pöntön yläpuolelle. Sama
juttu seuraavassa ja sitä seuraavassa kopissa. Ja kaikissa toimiston
kopeissa. Naistenvessoissa sentään oltiin aseteltu satunnainen
valikoima käsipyyhkeitä koppeihin, mutta varsinaiset vessapaperit
oli sieltäkin rosmottu. Usko raportoi
asiasta toimistopäällikölle,
joka
teki suurhälytyksen. Joko talossa oli varkaita tai – mikä
pahempaa – kommunistiset
vessapaperizombit
olivat soluttautuneet Oy Toimistotukku Ab:n tiloihin.
Kaikki
työntekijät
komennettiin ulos rakennuksesta ja heidät
tarkistettiin ulko-ovella, mutta kenenkään hallusta ei löytynyt
yhtään vessapaperirullaa. Myöskään
yhtään vessapaperizombieta ei tullut ulos, mitä pidettiin
huolestuttavana merkkinä.
Seuraavaksi tehtiin nimenhuuto ja havaittiin, että Veke
Väinämöinen, toimiston iloinen
huulenheittäjä,
puuttui joukosta.
Joko
Väinämöinen oli vessapaperivaras tai sitten
hän
oli joutunut kommunistizombien uhriksi.
Paikalle
kutsuttu
PolPon nopean
toiminnan yksikkö,
joka
koostui kahdesta Thorin
taistelijoiden haulikolla
varustetusta katupartiomiehestä – myös Turaniassa ulkoistettiin
asioita ammattitaitoisille
alihankkijoille – otti Uskon mukaansa ja lähti etsimään
Väinämöistä tyhjästä rakennuksesta. Pyssyt
ojossa etenevät katupartiolaiset lähestyivät Väinämöisen
huonetta, ja kun Usko
kertoi heille,
että huoneeseen
oli kaksi sisäänkäyntiä, päättivät he käyttää ikivanhaa ja
hyväksi havaittua taktiikkaa ja iskeä molemmat ovet sisään yhtä
aikaa.
Katupartiolaiset,
joista toinen oli punakka keski-ikäinen mies, jolla
oli niin valtava vatsakumpu, että hän saattoi pidellä haulikkoa
sen päällä
ja toinen nuorempi, tukevasti
kalijalle haiseva ja vain
hieman
horjahteleva kaljupäinen
patriootti,
asettuivat asemiin vastakkaisille sisäänkäynneille.
He
rysäyttivät ovet sisään samanaikaisesti. Kuului kaksi
kauhistunutta huutoa, jota seurasi kaksi haulikon huumaavaa
paukahdusta.
Kun pöly
oli laskeutunut ja hiljaisuutta
oli kestänyt puoli
minuuttia, Usko
uskaltautui katsomaan, mitä oli tapahtunut. Molemmat
katupartiolaiset makasivat toistensa
haulien
lävistäminä maassa. Kriisin jälkeen molemmat saatettaisiin
kymmenentuhannen muun sankarivainajan kanssa haudan lepoon Vuoden
2067 Vessapaperizombien vastaisen
sodan uhrien
hautausmaalle
ja heille myönnettiin
Turanian korkein postuumi arvonimi, Ruskean
Reiän Ritarikunnan
myöntämä
Vuoristoneuvos
Tuuran ’Voihan Rähmä’ -kunniamerkki.
Kuten arvata saattaa, ritarikunnan nimi saati sen myöntämä
arvonimi eivät olleet aina tunnettuja kyseisillä titteleillä,
mutta koska
kansalaisvaikuttaja
Matutvituun666
oli ehdottanut Naamakontaktessa
kännissä ja läpällä nimien muuttamista ja ehdotus oli saanut
tarpeeksi hyväksyvää
mölinää,
entinen
Valtioneuvoston herrakerho oli joutunut muuttamaan nimensä.
5
Samaan
aikaan Interwebissä
tavalliset turanialaiset päättivät määrätä itsensä
kotikaranteeniin ja isänmaalliseen taisteluun: kaikkien kynnelle
kykenevien tuli pukeutua kalsareihin ja juoda kalijaa niin paljon
kuin kykenivät.
Tämä
ovela taktiikka perustui siihen yksinkertaiseen oivallukseen, että
jos Turaniasta juotaisiin kaikki kalija pois, sitä kittaavilta
vessapaperizombeilta loppuisi polttoaine ja elävien
kuolleiden
täytyisi vetäytyä julistamaan homokommunismipropagandaansa
johonkin vähemmän sisukkaaseen ja itsekuriseen maahan, kuten
itäiseen, Tsaari Vladimir Toisen johtamaan Vähärussijan
keisarikuntaan tai lahden eteläpuolelle Virumaan Suvakkilandiaan.
Tämä
merkitsi sitä, että Turania Cityn kadut autioituivat.
Vain muutamat isänmaallisuuden puuskan saaneet mattimyöhäiset
yrittivät epätoivoisesti löytää jostain kalijaa, useimmiten
turhaan. Seurasi tappeluita ja ryöstöjä, kun
myös
viime hetken vessapaperin hamstraajat jalkautuivat
kaduille ja ostoskeskuksiin.
Throrin
taistelijoiden katupartiolaiset
yrittivät pitää järjestystä yllä, mutta ammuttuaan aseensa
tyhjiksi ja
kirjattuaan riveistään satakaksikymmentä kuollutta,
viisisataaviisikymmentä haavoittunutta, kolme kadonnutta ja
kolmekymmentäkolme vessapaperizombietartunnan saanutta,
myös
thorilaiset
vetäytyivät sisätiloihin nuolemaan
haavojaan ja
juomaan kalijaa. Myöhempi
historiankirjoitus piti sitä
”kunniakkaana kansannousun
päivänä,
jolloin
turanialaiset nousivat yhteiseen rintamaan vessapaperizombeja
vastaan. Tuo päivä oli vasta alku, mutta se ei ollut alun loppu
vaan lopun alku taistelussa homokommunismin ja
juutalaisen
islamilaisuuden
tyranniaa
vastaan” (historioitsija Teemu Saarikoski teoksessaan Oi
Turania – kunnian
vuodet 2065-2075,
kustannusosakeyhtiö
Pinkopellet
2079).
6
Usko
Höynänen löysi työtoverinsa Veke Väinämöisen pohjakerroksen
varastohuoneesta, jota ei oltu käytetty sen jälkeen kun Usko
oli löytänyt sieltä työtoverinsa Seppo Mäkäräisen heikossa
kunnossa
kaksitoista
vuotta aikaisemmin.
Turania
Cityn parhaat erikoislääkärit ja kirurgit olivat työskennelleet
Mäkäräisen pelastamiseksi kellon ympäri, mutta muumioituneessa
tilassa olleen
työtoverin pelastamiseksi ei ollut
auttanut
edes tuolloin
kovassa huudossa
ollut pääamputointi.
Väinämöinen
oli rakentanut itselleen linnakkeen vessapaperirullista
raskaasti kalmanhajuiseen
kopperoon ja kieltäytyi itsepintaisesti tulemasta ulos.
Piiritystilannetta jatkui toista tuntia, ja vasta kun PolPon
pahanhajuinen panttivankineuvottelija tarjosi Väinämöiselle
pakoauton, jossa oli kymmenen koppaa Turanian
Tiikeri -kalijaa,
ja
hänen hamstraamilleen vessapapereille taattiin diplomaattinen
koskemattomuus,
Väinämöinen
suostui tulemaan ulos.
Juuri
kun Veke
Väinämöinen oli tulossa rakennuksesta sen edessä odottavaan,
vessapaperirullilla
ja kalijalla lastattuun
pakoautoon, kuului
kimakka kirkaisu. Huudon päästäjä oli mainittu
panttivankineuvottelija, joka osoitti epäuskoisena hitaasti
lähestyviä, vessapapereihin kietoutuneita
olioita. Hirviöiden
ojennetut kädet osoittivat eteenpäin ja heidän suustaan kuului
muminaa:
”Kännissä
ja läpällä”, vessapaperizombiet,
joita
oli kaikkiaan kolme kappaletta,
kämisivät kuin hare krisnat.
”Kännissä ja läpällä.”
Seurasi
yleinen sekasorto. Oy Toimistotukku Ab:n työntekijät säntäsivät
pakoon. PolPon panttivankineuvottelija sotki
housunsa ja
sai
sydänkohtauksen – miekkoselle
myönnettiin postuumi Voihan
rähmä! -kunniamerkki.
Usko Höynänen,
joka
ei halunnut tälläkään kertaa poiketa lauman käytöksestä,
syöksyi
pakoon muiden mukana, mutta tavalliseen tapaan hänen
työtoverinsa
etuilivat ja tönivät hänet hysteerisen joukon hännille.
Konttorirotat
talloivat sihteereitä ja siivoojat vuoropäälliköitä.
Toimistotyöntekijät
pakenivat
sisäpihalta
takaisin
rakennukseen ja sen läpi ulos vapauteen. Usko kompastui ja kun hän
pääsi ylös, hän huomasi, että viimeinen rynnijä oli lukinnut
ovet. Usko oli loukussa
sisäpihalla.
Hän
etsi katseellaan pakoteitä, mutta ainoa
ulospääsy
oli vastapäisen puolen portti,
josta vessapaperizombiet löntystelivät
karmean
hidasta, mutta
tappavaa
kävelyvauhtia.
Usko laski päässään, että hänellä
olisi vaivaiset kaksi minuuttia aikaa päästä pakoon, ennen kuin
elävät kuolleet saavuttaisivat ja
repisivät hänet kappaleeksi.
”Kännissä
ja läpällä”, vessapaperizombiet mumisivat, kun Usko Höynänen
jähmettyi
sikiöasentoon ja valmistautui
vääjäämättömään
kuolemaan.
7
Kalijakaranteenissa
isänmaallisia
kalsarikännejä vetäneet turanialaiset heräsivät
iltapäiväkrapulan aamunnousuun. Tapahtui
lisää
ihmishengen
menetyksiä,
kun liian monet jättivät kotikaranteenin ja lähtivät
rutiininomaisesti hakemaan ulkoa krapulapizzaa ja -kebabia. Useat
kotinsa
jättäneistä
krapulaisista
eivät
palanneet koskaan,
joten
Turanian kansa sai sinä päivänä kymmenentuhatta sankarivainajaa
lisää. Tosin
kuukausi kriisin jälkeen sataseitsemäntoista
sankarivainajamitalilla
palkittua
löytyi hengissä,
vaikkakin heikossa
hapessa
eräästä
pontikkatehtaasta aivan Turania Cityn ulkopuolella. Puliukkoutuneet
patriootit kertoivat paenneensa zombielaumoja pontikkatehtaaseen,
missä he olivat selvinneet kuukauden
hengissä
syömällä pelkkiä
tehtaan lattioilta löytyneitä raakoja pottuja, joita he olivat
maustaneet sokerilla ja hiivalla. Salaperäistä
kyllä
kaikki tehtaan pontikka – satatuhatta litraa 90-prosenttista
alkomahoolia – oli kadonnut jonnekin, mutta kukaan henkiinjäänyt
ei tiennyt asiasta mitään.
Naamakontakteen
ilmestyi useampikin päivitys, jonka
mukaan maan johtavat
nojatuoliasiantuntijat olivat laskeneet maan kalijavarastojen
riittävän enää viikon mittaiseen kalsarikännäilyyn,
minkä jälkeen vessapaperizombien olisi pakko poistua tappion
kärsineinä
maasta. Esitettiin arvioita, että jos talkoisiin otettaisiin mukaan
myös 15-17-vuotiaat, urakasta saatettaisiin selvitä puolessa
viikossa, eli turanialaisittain viidessä päivässä. Jos
taistoon otettaisiin mukaan
vielä
yksityisiin
”hoivakoteihin” suljetut vanhukset,
jotka
nykyisellään tuottivat sänkyihinsä sidottuina suuren osan maan
bioenergiasta (ja
maksoivat täten hoitopaikkansa),
edessä saattaisi olla enää kolme päivää isänmaallista
kalsarikännäystä. Krapulaiset
patriootit kautta maan päättivät tarttua
kalijapullojensa kutsuun ja joivat itsensä tainnoksiin isänmaan
hyväksi.
8
Usko
Höynänen peitti silmänsä, kun vessapaperizombiet olivat enää
muutaman askeleen päässä. Hänen elämänsä kulki hänen
silmissään
filminauhana: Ensimmäisenä
Usko
näki
sielunsa
elokuvanäytöksessä
Turania-Jugend-kesäleirit,
joinne
hänen vanhempansa olivat dumpanneet hänet joka kesä ja joissa
isommat
natsit olivat kiusanneet häntä;
sitten peruskoulu, jossa hän oli loistanut sellaisissa aineissa,
kuten propaganda
(entinen
historia), trollaus
(äidinkieli)
ja
isäm maam
tieto
(ex-yhteiskuntaoppi)
ja
jonka takia häntä oli taas kiusattu; tapaaminen parhaan kaverin
Voiton kanssa, joka oli mukiloinut
ja kiusannut
häntä läpi hänen lapsuutensa; teini-iän kalijoitteluyritys,
jolloin hän oli oksentanut juotuaan puoli pulloa Turanian
Tiikeriä
– ja taas häntä oli kiusattu; tapaaminen tulevan Helena-vaimon
kanssa, joka oli nauranut
hänelle päin naamaa
kunnes oli suostunut menemään Uskon kanssa naimisiin tämän
voitettua kymmenentuhatta markkaa television tietokilpailussa aiheena
”elintarvikkeiden hinta Turanian
ruokakaupoissa
2030-luvulla”. Ensimmäinen
ja ainoa, nolosti päättynyt kokeilu hääyönä harrastaa isojen
poikien juttuja, ja josta
Helena
muistutti
miestään aina kun oli huonolla tuulella eli vähintään joka
toinen päivä;
kohta kaksikymmentä vuotta jatkunut ura Oy Toimistotukku Ab:ssa,
työpaikassa jossa häntä oli tuupittu, tönitty ja hänelle
oli määrätty aina kaikki paskahommat.
Elämänsä
kelat nähtyään Usko Höynänen tuli
siihen lopputulokseen, etteivät asiat oikeastaan voineet mennä enää
tämän
pahemmiksi
ja että muutaman sekunnin päästä koko paska saisikin jo luvan
loppua.
Mutta
kohtalo oli määrännyt toisin.
Usko
odotti zombiehyökkäystä silmät kiinni. Kun mitään ei tapahtunut
kokonaiseen minuuttiin, hän uskaltautui raottamaan silmiään ja
näki Veke Väinämöisen vessapaperilla ja kalijalla lastatun
pakoauton polttavan kumia ja kaahaavan ulos sisäpihalta. Hän oli
näkevinään takapenkillä kolme
vessapapereita yltään kiskovaa hahmoa, joista yksi
näytti aivan sairaaksi ilmoittautuneelta Asseri Mäkäräiseltä ja
toinen muistutti erehdyttävästi toimiston mustan pörssin
asiantuntijaa, jo monta päivää kotikaranteenissa viettänyttä
Sebastian Kukkoa. Kolmatta
zombia Usko ei tuntenut, mutta tämä käytti täsmälleen
samanlaista Ale-Kalijan
-räkäravintolan
lippalakkia kuin
Pentti Happonen,
joka
muodosti
Asserin, Sebastianin ja Veken kanssa erottamattoman vekkulinelikon.
Näytti
aivan siltä, kuin takapenkin zombiet olisivat näyttäneet peukkuja
Uskolle juuri ennen kuin auto katosi näkyvistä.
9
Sinnikkäät
turanialaiset pysyttelivät kotikaranteenissa vielä
viikkoja. Kun kalijavarastot alkoivat loppua, maan tunnetuin
kyläkauppias ja Turapanimua-panimon
omistaja Riku Rikas keksi
bisnesidean, jota pidettiin myöhemmässä historiankirjoituksessa
ikiliikkujan kaltaisena keksintönä. Hän toi
markkinoille
viiden litran kalijapullon, jota myytiin kotiinkuljetuksella ja
reilulla kriisialella. Kun
lantulle maistuva Turapanimua-kalijakin
uhkasi parin
viikon päästä
loppua, Riku Rikas hankki maanalaisilla kontakteillaan läntisen
Swealandian islamilaisesta kalifaatista tankkilasteittain
folkööliä. Kakkosolut
salakuljetettiin maahan
naamioituna
Punaisen Ristin hätäapukuljetuksiksi, jotka
voidellut viranomaiset sallivat pitkin hampain, olihan kyseinen
järjestö julistettu Turaniassa ulkomaiseksi
terroristitoimijaksi.
Bisnesmogulin
operaatio
pitkitti kalijakaranteenia toista kuukautta, jonka
aikana
Riku Rikkaasta tuli Turanian äveriäin mies. On laskettu, että
keskimääräinen ruokakunta käytti jopa kahdeksankymmentä
kahdeksan
prosenttia käytettävissä olevista varoistaan tuona aikana
kalijaan, viisi
prosenttia
pizzataksipalveluihin
ja kolme
prosenttia kebablähetyksiin.
Lopuilla
rahoilla ostettiin sipsejä, irtokarkkeja ja krapulalimpparia.
Myöhempi
historiankirjoitus kutsui kalijakaranteenia Wittujen
kevääksi.
Kun
kakkoskalijavarastotkin
alkoivat
ehtyä
ja
ihmiset alkoivat kyllästyä pirtulla
lantratun homo-oluen
litkimiseen
eivätkä
pizzataksitkaan enää kyenneet
toimittamaan välttämättömiä
elintarvikkeita, kuten
kinkku-aurajuusto-ananas-pizzoja,
kroonisesti
krapulaiset
patriootit alkoivat
pohtia, olisiko
jo sopivaa
palata normaalielämään.
Maan Rakastettu
Johtaja Urban van Dyke, joka
oli lymyillyt koko kriisin ajan ydinbunkkerissaan katsomassa
Kauniit ja rohkeat
-maratonia,
kuunteli
Naamakontakten
äänekkäimpiä nojatuoliasiantuntijoita, julisti
invaasion olevan ohi ja sankarillisen taistelun päättyneen
turanialaisten riemuvoittoon. Eristyksen
aikana kaikkien
muiden tapaan mahtavan kalijamahan kasvattanut van
Dyke
julisti kansallisen vapaapäivän ja kehotti kansalaisia palaamaan
takaisin arkeen. Aluksi
vain
harvat vastasivat kutsuun ja Turania Cityn kadut pysyivät
enimmäkseen tyhjinä. Tilannetta ei helpottanut se, että televisio
näytti loputtomina
uusintoina suosittuja televisiovisailuja tai se, että maan
hallitsevan
– ja
ainoan
–
Kantaturanialaiset-puolueen
alemman tason piirijohtajat levittivät edelleen
huhuja
vessapaperizombie-havainnoista ympäri maata. Sortuipa
valeuutisointiin muutama hallituksen
jäsenkin
–
mutta mitäpä saattoi odottaa puolueelta, joka oli äänestetty
valtaan kännissä ja läpällä.
10
Usko
Höynänen ja muut Oy Toimistotukku Ab:n työntekijät olivat ainoat
ihmiset koko Turaniassa, jotka saivat
todistaa
omin silmin vessapaperizombit lähietäisyydeltä.
Uskollekin
myönnettiin muiden tavoin maan kirjaimellisesti
suurin
kunniamerkki, kolme kilogrammaa painava Wittujen
kevään ’Datsunin
pölykapseli’ -mitali.
Maanlaajuisiksi
tappioiksi laskettiin lopulta kolmekymmentä seitsemän tuhatta
kalsarikännissä kaatunutta, viisitoistatuhatta vessapaperizombien
tuliaseilla surmaamaa sekä viisisataa
kadonnutta, joita
kylläkin kömpi
kevään
mittaan esiin
ojista ja siltojen alta lähes kaksi sataa.
Oy
Toimistotukku Ab:n toimistopäällikkö
Voitto Putkonen
tuli koko kansalle tutuksi lukuisista televisio-ohjelmista, joissa
hän vieraili kertomassa karmaisevia tarinoitaan
vessapaperizombeista. Myöhemmin Putkosen jutuista koottiin kirjanen
ja niistä tehtiin menestyselokuva,
jossa maan legendaarisin elokuvanäyttelijä Timo Tähti esitti
sankarillista esimiestä, joka päihitti
ylivoimaisilla kungfu-taidoillaan päälle käyvät zombit. Vain Usko
Höynänen tiesi, ettei Putkonen ollut tullut edes töihin tuona
kohtalokkaana päivänä, mutta häntäpä ei koskaan haastateltukaan
minnekään.
Veke
Väinämöinen palasi kolmen muun toverinsa kanssa töihin vasta
kolmen kuukauden kuluttua, kun heidän vessapaperitrokauksella
tienaamansa
rahat olivat loppuneet. Kotona
heitä odottivat Voihan
rähmä! -sankarivainamitalit,
joita he kantoivat ylpeinä elämänsä loppuun asti.
Lopulta
Turania Cityn sankarilliset asukkaat palasivat arkeen ja tungeksivat
sen kaduille. Syykin oli selvä: Maankuulu kyläkauppias Riku Rikas
avasi uusimman kauppakeskuksensa Turania
Cityn laitamilla
ja jakoi sen
pihalla
henkilökohtaisesti
kaikille
ilmaisia ämpäreitä. Ryysis
oli niin kova, että sen jalkoihin jäi kaksikymmentäyksi tuoretta
ämpärinomistajaa, joille
myönnettiin postuumit Kultainen
ämpäri -kunniamerkit.