Käytettyjen vitsien kauppa, osa 5

- Hyvää päivää. Miten voin auttaa herraa?

- Voi, kun minulla on hätätilanne. Minun täytyisi hieman realisoida kokoelmani, ja ajattelin tarjota teille tällaista...

 - Jaaha, tämä näyttää englanninkieliseltä. Yleensä nämä eivät kyllä liiku...

- Katsokaapa tarkemmin. Se on alkuperäinen Monty Python -vitsi. Kaikkien kuuden jäsenen signeeraama. Mukaan tulee aitoustodistus, totta kai.

- Ei voi olla totta! Mistä ihmeestä te olette saaneet tämän? Olen nähnyt näitä vain kuvissa. Sallinette, että otan esille kumihansikkaani.

- Hankin sen vuonna kuusikymmentäyhdeksän, kun olin käymässä Lontoossa. Satuin liikkumaan Sohossa, ja törmäsin eräässä antikvariaatissa Terry Jonesiin. Hänellä oli, noh, kova krapula ja hän yritti myydä vitsiä hieman vastahakoiselle liikkeenharjoittajalle. Kauppoja ei syntynyt, antikvariaatin omistaja nauroi itse asiassa päin naamaa herra Jonesille. Satuin lähtemään samalla ovenavauksella ulos ja tarjosin vitsistä viisikymmentä pennyä, lähinnä säälistä. Siihen aikaan kukaan ei ollut edes kuullutkaan Pythoneista. Herra Jones hyväksyi tarjoukseni, ja tässä sitä nyt ollaan. Raskain mielin, jos saan lisätä.

- Tämä on historiallisesti merkittävä vitsi! Oletteko arvioituttaneet sen asiantuntijalla?

- Ajattelin, että te osaisitte arvioida sen? Vasta viime kuussa Sothesbyn huutokaupassa vastaavan Monty Python -vitsin arvo nousi kymmeneen tuhanteen puntaan.

- Kymmenen tuhatta puntaa! Fiu!

- Mutta luulen, että tämä on vieläkin arvokkaampi. Nähkääs, vitsin pääarkkitehti on sittemmin edesmennyt herra Chapman.

- Todellako? Aivan, aivan. Tässähän on hänen puumerkkinsä!

- Ja kuten näette, olen pitänyt vitsiä kaikki nämä vuodet todella hyvässä kunnossa. Se ei ole altistunut auringonvalolle. Se ei ole kulunut. Sitä ei ole naurettu puhki.

- Tämä on kaikin puolin uudenveroinen vitsi. Todella merkittävä löytö

- On vielä yksi seikka, joka nostaa sen arvoa.

- Mikä?

- Jos luette vitsin ja tunnette Pythonien tuotannon, huomaatte, että se on käyttämätön: tätä vitsiä ei ole käytetty TV-sarjassa eikä elokuvissa.

- Nyt minun täytyy kuulkaa istuutua. En ole enää varma, onko tämä totta. Kadonnut alkuperäinen Monty Python -vitsi minun putiikissani! Tämän täytyy olla unta!

- Ei tämä ole unta, valitettavasti. Minä tarvitsen kipeästi rahaa. Sen vuoksi joudun myymään vitsikokoelmani helmen.

- Paljonko te tästä pyydätte?

- Noh. En halua olla kohtuuton. Tiedän, että rakastatte vitsejä ja että olette samalla myös liikemies. Tarjosin vitsiä suoraan velkojalleni. Hän tarjosi siitä viisi tuhatta.

- Viisi tuhatta aidosta Monty Pythonista? Se on pyhäinhäväistystä!

- Niin minäkin sanoin hänelle.

- Kuulkaa. Tarjoan teille tästä suoralta kädeltä viisitoistatuhatta. Saan haalittua rahat iltapäiväksi. Joudun myymään autoni, panttaamaan taloni ja tyhjentämään tyttäreni opintorahaston, mutta onhan tämä sen arvoinen. Mitä sanotte?

- Saatteko rahat kello yhdeksi?

- Se voi mennä tiukille, mutta lupaan tehdä parhaani. Onko vartin yli yksi liian myöhään?

- Kyllä se vielä nippa nappa ehtii.

- Jos kaikki menee hyvin, saan rahat jo viittä vaille.

- Siinä tapauksessa kiinni veti!

Käytettyjen vitsien kauppa, osa 4

- Psst.

- ?

- Psst! Kaveri hei!

- Missä te oikein olette?

- Täällä hyllyjen välissä. Tulkaas tänne, kaveri.

- Miten voin auttaa? Etsittekö jotain tiettyä? Tämä on arkkitehtoonisten vitsien osasto. Kiinnostaako teitä esimerkiksi kubismi?

- Ei, kun mulla olis tämmönen... tämmönen kuuma vitsi tarjolla.

- Kuuma? Onko se varastettu?

- Ei, ei tietenkään. Sain suhteilla. Mä tiedän yhden tyypin, joka tietää yhden tyypin, joka pääsi tähän käsiksi.

- Siis?

- Tiedätsä sen televisiosta tutun koomikon, sen Ismon?

- Ai Leikolan? Joo, kyllähän sen kaikki tietää.

- No mulla olis tässä sen uusin vitsi. Yksinoikeudella.

- Jaa. Ai jaa...

- Tää julkaistaan vasta ensi viikolla!

- Jaa...

- Että niinku mitähän tästä saisi?

- Me ei kyllä voida ottaa julkaisemattomia vitsejä myyntiin. Ei ennen virallista julkaisupäivää.

- Mut kun tää on Leikolan Ismon uusin! Ja on muuten ihan tajuttoman hauska!

- No näyttäkääpäs sitä sitten.

- Ja en varmana näytä. Ei tällaista kamaa ilmaiseksi vilautella.

- Mutta miten minä voin tietää, että se on "tajuttoman hauska"?

- No kun tää on Leikolan uusin! Ja millon Leikolan vitsit on olleet muuta kuin helvetin hauskoja? Kyyneleet valu silmistä, kun luin. Ihan totta!

- Saitte kyllä herätettyä mielenkiintoni. Emme voi ottaa sitä myyntiin, mutta voisin ehkä hankkia sen omiin kokoelmiini. Mitä te siitä pyytäisitte?

- Olisiko satku mitään?

- Tarjoan kuusikymppiä.

- Kahdeksankymmentä.

- Laitetaan siis seitsemänkymmentä. Kas tässä tasaraha.

- Kiitti vaan, kaveri. Pitääkin tästä lähteä. Palataan. Mä sain nimittäin vihjeen, että eduskunnan puhemies suunnittelee kuolematonta one-lineria liittyen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan. Jos kiinnostaa.

- Tuokaa vain näytille, jos satutte saamaan sen käsiinne. Siltä kaverilta onkin olleet viime aikoina vitsit vähissä.

Paluu käytettyjen vitsien kauppaan (10 vuotta myöhemmin)

- Hyvää päivää. Miten voimme auttaa?

- Tota... Päivää vaan putiikkiin.

- Mitäpä saisi olla?

- Mulla olisi näitä käytettyjä vitsejä. Kun pitäis saada vähän käteistä... Että mitäs näistä saisi?

- Katsotaanpa... Jaahas... Tätä ensimmäistä vitsiä meillä on jo ihan liian monta kappaletta hyllyssä...

- No eikö siitä jotain? Kun emmä sitä takaisin kotiinkaan haluais viedä.

- Ei, tämä vitsi ei enää yksinkertaisesti liiku. Kerää vaan pölyä ja vie hyllytilaa. Viime kuussa kärrättiin jo suurin osa roskiin. Ettei vaan olisi muuten sieltä peräisin?

- Ei. Kyllä se on vaarivainaan peruja.

- Mutta silti, ei me kyllä tätä...

- No entäs ne muut?

- Katsotaan. No, tästä toisesta minä voisin antaa viisikymmentä penniä...

- Siellä on viisi sitä samaa vitsiä, tekisikö se sitten kaksi ja viisikymmentä?

- Ai niinpäs onkin... Ja nämä näyttää ihan kopiokoneella monistetuilta.

- Ei kun kyllä ne on ihan kaikki aitoja. Niitä on vaan kertyny nurkkiin vuosien varrella. Ja yks on Penan. Se venaa ulkona.

- Ai onko tämä kappale Penan?

- Juu. Just tuo on Pentin.

- Mistä te voitte sen tietää? Näissä kaikissa on täsmälleen sama tahra vasemmassa yläreunassa. Kyllä nämä ovat toistensa kopioita.

- Eikä varmana ole!

- Älkääpä korottako ääntänne. Jos toimisin lain mukaan, saksisin nämä laittomat kopiot tässä ja nyt naurukelvottomiksi...

- Mutta...

- Olen nähnyt vuosien varrella kaikenlaista tässä ammatissa. Nyt teemme niin, että unohdamme nämä neljä kopiota, voitte ottaa ne mukaanne, ja saatte tästä yhdestä viisikymmentä penniä.

- No ei kai sitä muutakaan voi. Entäs ne loput?

- Katsotaanpa. Ei, ei. Tämä on työvoimatoimiston kirje. Tässähän on leimat ja kaikki. Tämä seuraava on jokin kirjasta repäisty runonpätkä ja tämä viimeinen on kirjoitettu kielellä, joka näyttää flaamilta.

- Eiks se oo sitten niinku harvinaisuus? Ikinä en oo nimittäin nähny vastaavaa.

- Ehei. Meillä ei flaaminkielisille vitseille ole lainkaan kysyntää. Pari vuotta sitten otettiin kokeeksi yksi hyllyyn ja siellä se on edelleen. Viime viikolla kävi yksi hollantilainen pariskunta, mutta ei kelvannut edes ilmaiseksi.

- Eli tota, eiks yhtään enempää kuin se viiskyt penniä?

- Kyllä se siihen taitaa nyt jäädä.

- No, parempi kai sekin kuin ei mitään. Kiitti vaan, kaveri.

- Kas tässä. Ja jos löytäisitte jostain alkuperäisiä 70-luvun poliittisia vitsejä tai 50-luvun rillumarei-kamaa, niin niistä maksetaan aivan eri lailla. Samoin kuin sodan aikaisista juoksuhautavitseistä, kunhan ne ovat vielä luettavassa kunnossa. Mint-kuntoisten talvisotavitsien hinta saattaa kavuta useisiin tuhansiin.

- Täytyypä pitää mielessä. Kiitti vaan.

- Eipä kestä. Tervetuloa uudelleen.