Perhe on paras

Kahden parhaan työkaverin kanssa perhelomalla. Suunnitelma: Aavikkoneekerit kantaa meille drinksuja. Vodkaa aamupäivästä, kaikki kuuluu all inclusive -hintaan. Välillä syödään. Löhötään uima-altaalla. Pelataan korttia jätkien kanssa. Hypitään altaaseen ja röhötetään. Uimavaksi viheltää pilliin ja huutaa jotain. Vlad sanoo sille, että puhu venäjää, ei me ymmärretä. Alex horjahtaa ja sen spermanvärinen homodrinksu kaatuu altaaseen. Me hohotetaan, kun neekeri pudistelee päätään ja kälppii pois.

Voi tätä elämää. Me peuhataan kuin pikkupennut eikä välitetä miten länsituristit katsoo meitä. Ne ei ymmärrä, että me ollaan vapaita sieluja. Pian Nadja sanoo haluavansa vähän laatuaikaa perheen kanssa. Jätän jätkät mesoamaan lastenaltaaseen ja lähden vaimon ja poikani kanssa biitsille. Vastaan tuleva kazakstanilainen äijä vetää paljaan kaljamahansa sisään, kun se huomaa Nadjan. Kaikki huomaa vaimoni. Nadja on Nainen. Sen sääret ulottuu mua, tällaista keskimittaista ukkoa, melkein mun nänneihin asti. Sen rantasandaaleissakin on kymmenen sentin korot. Kun Viktorin imetysaika oli päättynyt, ostin sille silikonit. Olihan se päässyt vähän rupsahtamaan, mutta uudet tissit ja rasvaimu pidensi Nadjan parasta ennen -päiväystä ainakin kymmenen vuotta.

Ja mitkä tissit ne on! Joka jannu ja kaikki muutkin tuijottaa sen rintavarustusta epäuskoisena, kun me marssitaan rannalle. Tänään Nadja on verhonnut ne uimapuvulla, tai pitäisikö sanoa kangassuikaleilla, jotka paljastaa melkein kaiken mutta korostaa samalla tissien painovoimaa uhkaavaa valtavuutta. Meinaan sanoa hengenpelastajanekrulle, että äläpä kuolaa, mutta annan olla. Kai niidenkin pitää kerran elämässä nähdä jotain upeaa. Ja se olen mä, joka pääsen laittamaan kaluni noiden ryntäiden väliin! Repikää siitä, köyhät!

Köyhistä puheen ollen, niitä on täällä ihan liikaa. Lentokentälläkin oli monenlaista ryysypekkaa heti ulkona käsi ojossa. Limusiinissa hotellille näkyi, miten paskaista ja keskeneräistä kaikki täällä on. Joka ikinen rakennus oli keskeneräinen. Joka talon ylin kerros näytti siltä, kuin se olisi aloitettu viisi vuotta sitten, mutta jätetty saman tien kesken. Vlad tiesi kertoa, että se liittyy jotenkin verotusjuttuihin, joten kaipa nämä aavikkoneekerit tietää mitä ne tekee. Onneksi täällä on siistiä, toisin kuin heti hotellikompleksin ulkopuolella. Pelkkää Saharaa ja törkyä. En jaksaisi lähteä täältä minnekään koko loman aikana, mutta Vlad ja Alex sanoi jo ennen reissua, että ne haluaisi mennä aavikkosafarille ja ajaa mönkijällä kamelin yli. Katsotaan jaksaako ne olla sen verran selvin päin, että muistaa koko asiaa. Epäilen.

Me laitetaan rantapyyhkeet auringon puolelle. Länkkäriluuserit nöpöttää kaikki varjossa, mutta me venäläiset löhötään kaikki auringossa. Meikäläisiä onkin täällä tosi paljon. Edelleen jengi tuijottaa mun vaimon herkkutissejä, vaikka suurin osa yrittää olla kuin ei olisi huomaavinaankaan. On ne sellaiset linssiluteet saatana! Poikani Viktor räplää kännykkäänsä ja katsoo siitä jotain piirrettyä. Soitan pomolle, kun Nadja levittää aurinkorasvaa herkkupeppuunsa. Roska-alalla ei voi oikein päästä irti bisneksistä edes lomalla. Tsetseenit on yrittäneet tehdä meille ongelmia, mutta pomolla on onneksi homma hanskassa. Pari alemman tason toimijaa ei tuota meille enää ongelmia ja neuvotteluissa johtoportaan kanssa siirrytään tänä iltana kättä pidempään. No, onpa meillä ainakin alibi, jos joku alkaa tutkia seurauksia, ja ymmärrän rivien välistä, että se taisi olla pomon tarkoituskin. On se sellainen epeli.

Nadja nostaa katseen kännykästään, katsoo minua toruvasti ja sanoo, ettei minun pitäisi vaivata lomalla päätäni työasioilla. Se on tietenkin oikeassa. Puhallan Viktorin valtavan rantalelun täyteen ilmaa ja lähdemme uimaan. Hietikolla vastaan tulee läski sakemanni yhtä läskin vaimon ja kahden läskin lapsen kanssa. Kalju luuseri ei saa Nadjan herkkuvarustusta silmistään, ja myös sen akka tuijottaa vaimoani suu auki.

Lillumme hetken meressä, jonka täytyy olla melkein 40-asteista. Nautimme ja peuhaamme koko perheen voimin. Rutistelen veden alla Nadjan persettä ja otan sen tissin kouraani. Vaikka pystyn melkein kietomaan sormeni Nadjan kapealle vyötärölle, kourani tuntuvat mitättömiltä sen tisseillä. Nadja kikattaa ja hipelöi kulliani. Viktor hyppii vedessä ja hakee uimalasit, että pääsisi sukeltamaan. Voi tätä elämää!

Lounasaikaan menemme vettä tippuvat uimakamppeet päällä syömään. Ravintolan sisäänkäynnillä seisova tarjoilija sanoo jotain, mitä emme ymmärrä. Joku toinenkin arabi sössöttää jotain, ja Nadja sanoo, että minun pitäisi kai laittaa ainakin paita päälle. Buffetissa onkin niin kova ilmastointi, että pakkohan se on tehdä. Hamstraamme lautaset täyteen makkaraa, erilaisia lihoja, riisiä, leipää, leikkeleitä ja kastikkeita. Nadja täyttää yhden lautasen salaattihommillaan ja hakee Viktorin jälkiruokaa varten vielä lautaselliset vesimeloonia ja erilaisia kakkuja. Pöytä on niin täynnä sapuskaa, että hädin tuskin mahdumme syömään. Vlad ja Alex kruisaavat perheineen paikalle ja kohta on ilo ylimmillään. Tarjoilija kysyy, mitä haluamme juoda, ja tilaamme aikuisille oluet ja lapsille kolat, ja vielä aikuisille jotain muuta. Kyyppari ei ole aluksi ymmärtävinään, mutta kun Alex heittää sadan dollarin setelin sen jalkojen juureen, se tajuaa ja palaa pian suu leveänä vodkapullon kanssa.

Istumme lounaalla poikien kanssa ilman kiirettä, kun joku kravattihemmo tulee paikalle. Se sanoo venäjäksi, että henkilökunnan pitäisi alkaa valmistella raflaa illallista varten. Olemme niin vaikuttuneita siitä, että pukuarabi puhuu venäjää, että päätämme jatkaa ilonpitoa altaalla, minne vaimot ja lapset ovatkin häipyneet jo toista tuntia sitten. Herätämme Alexin ja siirrymme vaimojen luo pelaamaan korttia. Vlad äkkää pian hotellin esitteestä, että ihan meidän vieressä on hotellin sikaribaari, missä voi pelata biljardia. Lähdemme poikien kanssa sinne. Paikka on tyhjä, mutta siellä on tarjoilija, jolta tilaamme oluet ja vodkat osoittamalla sormella pulloja. Alex nukahtaa taas tuoliin. Pelaamme hetken bilistä, mutta siitä ei tule mitään. Vlad ei osu palloon sitten millään ja minä en voi muuta kuin hekottaa. Istumme juomaan.

Sitten seuraa pieni muistikatkos. Herään rantatuolilta. Viktor ja Nadja näpräävät luurejaan vieressä. Aurinko on laskemassa. Suuni on kuiva ja pyydän Nadjaa hakemaan meille drinkit. Hän nousee ja palaa pian värikkäiden cocktailien kanssa. Viktorkin saa samanlaisen, alkoholittoman version ja on ihan täpinöissään, kun skoolaamme.

Ajattelen, että kyllä perhe on paras. Ilman sitä en olisi mitään.Katsomme auringonlaskua käsi kädessä. Minä keskellä ja Nadja vasemmalla ja Viktor oikealla puolellani. Nadja kertoo, että Vlad paskansi porealtaaseen ja meni vaihtamaan vaatteita. Auringon painuttua horisonttiin mekin lähdemme vaihtamaan vaatteita. Nadja kertoo, että vaimot ovat varanneet heille ja lapsille a la carte -ravintolan illaksi, jotta me miehet pääsemme viettämään iltaa keskenämme. Nadja on niin huomaavainen. Hän ottaa minulta poskeen suihkussa, kun Viktor katsoo televisiota. Sellainen vaimo hän on.

Menemme poikien kanssa buffettiin, mutta emme jaksa olla siellä kauaa, kun tarjoilija ei suostu tuomaan meille vodkapulloa pöytään tipistä huolimatta. Vedämme lihalautaset naamaan ja kävelemme aulabaariin, missä otamme parit jäykät. Jatkamme siitä sikaribaariin, mutta sen ovella seisoo joku lihaskimppu joka ei meinaa päästää meitä sisälle. Se sanoo venäjäksi, että olemme liian humalassa. Alex vetää sitä lättyyn ja siirrymme biljardipöydän ääreen. Hermostuneen oloinen tarjoilija tuo meille pyytämättä oluet ja vodkat, muttei meinaa suostua tuomaan pulloa. Annan kyypparille viidenkymmenen dollarin setelin ja pullo ilmestyy pöytään alta aikayksikön. Huomaamme pian, että bilis on tylsää ja istumme katsomaan televisiosta Dinamon ja Spartakin jääkiekko-ottelua. Se on virhe, sillä Vlad kannattaa ensimmäistä ja me Alexin kanssa jälkimmäistä joukkuetta.

Herään uima-altaan reunalta poski laatoitusta vasten ja leuka hellänä. Allas on valaistu ja huomaan vedessä jotain punaista. Käännyn ja huomaan Vladin kömpivän puskasta sanoen etsivänsä hammastaan. Se ei ikinä opi. Sillä ei ole mitään tsäänssejä meitä kahta vastaan. Alex seisoo Vladin yläpuolella tasanteella ja kusee tämän päälle.

Parin minuutin päästä istumme sikaribaarissa ja sisäänpääsyämme estämään yrittänyt arabikorsto kömpii ylös uima-altaasta. Nauramme päivän kommelluksille ja vannomme ikuista ystävyyttä lasillisen ääressä. Ystävät ovat tärkeitä, samoin kuin perhe. Ilman niitä emme ole mitään. Vielä viikko tätä ja luulen, että olemme jo valmiit sopimaan, että seuraavalle reissulle otamme vaimojen sijaan tyttöystävät mukaan.