Kun olin masturboinut, päätin käydä käsiksi muihin hommiin. Koska blondi oli maininnut antimaterian, päätin aloittaa etsimällä, mitä aiheesta oli kirjoitettu. Internet-haku paljasti, että kaksi suosituinta antimateriaa käsittelevää kirjaa olivat Dan Brownin Enkelit ja demonit ja Ilkka Remeksen Hiroshiman portti. Onneksi olin imuroinut netistä edellisen elokuvana, joten menin kaupan kautta kotiin ja aloitin taustatutkimuksen.
Ilta meni elokuvan, jäätelön ja votkakolan merkeissä. Jouduin katsomaan lopun uudestaan seuraavana aamulla herättyäni vessan lattialta. Kun olin oppinut kaiken tarpeellisen antimateriasta, päätin aloittaa tutkimukset.
Seuraavat päivät olivat yhtä montaasia (taustamusiikkina Beethovenin yhdeksännen sinfonian Oodi ilolle Rainbow'n versiona): lentoemäntä ojentamassa kahta pikkupussillista konjakkia; näkymä Guinnessin panimoravintolan kattoterassilta Dublinin keskustaan; Bratislavan vanhankaupungin kadulla patsas muuttuu yhtäkkiä eläväksi ja kusen housuuni; kusen housuuni Amsterdamin lentokenttäbaarissa; kusen housuuni Budapestin lentokentän putkassa, jonne minut on teljetty kun olen myöhästynyt en vain yhdestä vaan toisestakin koneesta.
Sanalla sanonen: psykogeografiset tutkimukset ovat täydessä käynnissä. Saan selville, että Vatikaani on jutussa mukana, ja huomaan, että CIA varjostaa minua, Europol kuuntelee puheluitani, FBI nappaa sähköpostini, verottaja rahani ja että poliisiorganisaatioiden synergia on järkyttävän kehittymätöntä. Paljastuu, että Fenderin Squier-kitaraa on saatavana myös pinkkinä, Ikeasta saa salmiakkia, Gdanskista voi lentää Turkuun, puhelinlaskuni on maksamatta ja että olen alkanut käyttää preesensiä.
Mutta tämä on vasta alkua.
Juuri kun en millään keksi, mitä seuraavaksi voisi tapahtua, huoneeseen astuu mies ase kädessään.
... jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti