maanantai 21. syyskuuta 2009

Psykogeografisia tutkimuksia, osa 4

Näytti pahasti siltä, että tutkimukseni junnasivat paikallaan. Tein sen, mitä teen aina tällaisissa tapauksissa. Hain lastin halpaa votkaa lähikaupasta, vedin verhot kiinni ja aloitin määrittelemättömän pitkän leffasession.

Kolmantena päivänä sain vihdoin inspiraation. Kuten kuka tahansa voi nähdä elokuvasta Zítra vstanu a opařím se čajem, Prahan Ruzynen lentokentällä on salainen terminaali, josta voi tehdä aikamatkoja! Jos olin todellisen pessimistin tavoin polttanut kaikki sillat edestäni, saatoin aina kääntyä taaksepäin. Siispä täyskäännös ja mars menneisyyteen!

Otin taksin lentokentälle ja jouduin lahjomaan pari virkailijaa, ennen kuin sain selville, missä aikamatkaterminaali sijaitsee. Onneksi osasin sujuvaa tsekkiä, sillä ulkomaalaisille tämä graalin malja on tiukasti verboten. Tsekit suunnittelevat korjaavansa tällä ainutlaatuisella keksinnöllä sarjan onnettomia historiallisia tapahtumia alkaen Jan Husin polttamisesta roviolla 1415 Valkoisen vuoren taistelun tappioon 1620 sekä koko kansan edelleen syvästi rakastaman Kaarle neljännen tuomiseen 1300-luvulta koko nykymaailman keisariksi. Sanomattakin on selvää, että suunnitelmaan kuului myös sellaisten pienempien historiallisten vääryyksien korjaamisia, kuten natsi-Saksan miehitys 1938, kommunistien vallankaappaus kymmenen vuotta myöhemmin sekä petollisten slovakkien ero Suur-Tsekkoslovakiasta vuoden 1993 ensimmäisenä päivänä. Jouduin kuitenkin allekirjoittamaan salassapitosopimuksen, joten en voi kertoa suunnitelmista sen enempää. Kaikki paljastuu kyllä aikanaan. Olen ehkä paljastunut jo liikaakin.

Kentältä olisi juuri lähtenyt lento vuoden 1968 elokuuhun, mutta koska en erityisemmin pitänyt kohtaamisista neuvostoliittolaisten T-62 -panssarivaunujen kanssa Vaclavin aukiolla, päätin odottaa seuraavaa lentoa, joka oli vuoden 1915 Prahaan. Koska tiesin kaupungin säästyneen ensimmäisen maailmansodan taisteluilta, hyppäsin lennolle.

Hyvin ystävälliset lentoemännät tarjoilivat drinkkejä lennon aikana. Minun täytyy erityisesti kiittää Czech Airwaysin suurenmoista ruokaa, laajaa viinilistaa sekä kuninkaallista palvelua lennolla. Ei tarvitse olla tähti tunteakseen itsensä Tärkeäksi Henkilöksi, kun valitsee CSA:n. Kuninkaallisten lentoyhtiö. CSA.

(Valitan, mutta jotta pääsin lennolle, jouduin luvata kynäilemään pikku mainoksen).

Praha vuonna 1915 näytti yhtä mustavalkoiselta kuin novelli tähänkin asti. On hämmästyttävää, miten menneisyys muistuttaa erehdyttävästi rakeista mustavalkoista filmiä, joka pyörii liian nopeasti. Kesti hetken, ennen kuin totuin ihmisten Charlie Chaplin -kävelyyn. Paikansin itseni lopulta keskustan Masarykovo-rautatieaseman lähistöltä Hybernska-kadulta. Koneessa nautitut juomat olivat aiheuttaneet armottoman vessahädän, joten poikkesin kahvilaan. Töykeä baarimikko pakotti minut tilaamaan oluen, jotta sain käyttää toilettia. Istuin helpotuksen jälkeen alas huurteiselle.

Kahvilassa oleskeli varkaiden ja renttujen näköistä sakkia. Rintamapakoilijoita, tuhahdin itsekseni, kun eräs anorektikon näköinen pikku mies nousi seisomaan kädessään paperinippu. Pelkäsin, että hän alkaisi pitää jotain luentoa tai poliittista puhetta, joten yritin ryystää olueni loppuun paetakseni paikalta, kun miekkonen pikkutakissaan jo aloitti.

”Joku oli varmaankin panetellut Marko P:tä, sillä eräänä aamuna hänet vangittiin, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään pahaa.”

... Jatkuu...

1 kommentti: