Sen ei pitänyt olla mahdollista, mutta niin siinä sitten vain kävi. Pommi räjähti kilometri Helsingin keskustan yläpuolella ja hävitti sekunnissa eduskuntatalon, presidentinlinnan ja Nokian pääkonttorin sekä kaiken sen väliltä. Kun paineaalto iski lähiöihin, oli Yleisradio lähettänyt viimeisen lähetyksensä, oopperassa laulettu viimeinen aaria ja linnunlaulussa kirjoitettu viimeinen runo.
Laskeuman alla olivat kadut autioita eikä merkkiäkään aiemmasta elämästä näkynyt. Kolkko viima puhalsi siinä, missä oli ennen ollut Mannerheimintie, mutta sitä ei ollut kukaan kuulemassa. Muutaman päivän kuluttua alkoivat kuitenkin ensimmäiset eloonjääneet kömpiä Vantaan ja Espoon lähiöistä ja etsiä vastauksia kysymyksiin, joita tämä suunnaton inhimillinen katastrofi heissä herätti. Miksi? Miten tästä eteenpäin? Miten Suomen kansan nyt käy?
Kolmantena päivänä ilmestyi siihen, missä oli ennen ollut Kallion kirjasto, suoraan surkeaa kirkon rauniokäppänää vastapäätä juliste, jossa luki haparoivalla käsialalla:
”Pikahiivalla käytettyä kiljua.”
tiistai 7. heinäkuuta 2009
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Ajattelen, siis olet
Köyhällä juutalaispariskunnalla oli jo ennestään liian monta lasta, ja nyt muori oli synnyttänyt vielä yhden. Vaihtoehtoa ei ollut: pojasta oli päästävä, suita oli yksinkertaisesti liikaa ruokittavana.
Faraon puoliso vietti seurueineen päivää Niilin varrella, kun hän kuuli lapsen itkua. Kuningatar huomasi kaislakorin joessa ja käski orjiensa noutaa sen. Hän ihastui lapsukaiseen niin, että pyysi puolisoaan adoptoimaan sen omaksi lapsekseen. Farao suostui tähän mielihyvin, varsinkin kun heillä ei ollut omia poikalapsia.
Lapsesta kasvoi kuninkaallisessa kasvatuksessa oikeamielinen ja viisas nuorukainen. Kun vanha farao kuoli, hänet julistettiin jumalalliseksi hallitsijaksi, ja hän hallitsi Egyptin maita ennennäkemättömään kukoistukseen.
Samaan aikaan juutalaismies vaimoineen kitui vanhuutensa päiviä entistäkin köyhtyneempänä. Heillä ollut ketään heitä huolehtimassa, koska kaikki heidän jälkeläisensä olivat kuolleet lapsina. Kaikki siis, paitsi yksi.
Leskikuningatar kertoi kuolinvuoteellaan suurelle faraolle totuuden hänen alkuperästään. Tämä aloitti välittömästi oikeiden vanhempiensa etsinnät. Hän oli jo pääsemässä heidän jäljilleen, kun tapahtui jotain odottamatonta.
Farao kuoli. Salama iski häneen kirkkaalta taivaalta.
Miksi?
Yksinkertaisesti: koska minä pystyn.
Faraon puoliso vietti seurueineen päivää Niilin varrella, kun hän kuuli lapsen itkua. Kuningatar huomasi kaislakorin joessa ja käski orjiensa noutaa sen. Hän ihastui lapsukaiseen niin, että pyysi puolisoaan adoptoimaan sen omaksi lapsekseen. Farao suostui tähän mielihyvin, varsinkin kun heillä ei ollut omia poikalapsia.
Lapsesta kasvoi kuninkaallisessa kasvatuksessa oikeamielinen ja viisas nuorukainen. Kun vanha farao kuoli, hänet julistettiin jumalalliseksi hallitsijaksi, ja hän hallitsi Egyptin maita ennennäkemättömään kukoistukseen.
Samaan aikaan juutalaismies vaimoineen kitui vanhuutensa päiviä entistäkin köyhtyneempänä. Heillä ollut ketään heitä huolehtimassa, koska kaikki heidän jälkeläisensä olivat kuolleet lapsina. Kaikki siis, paitsi yksi.
Leskikuningatar kertoi kuolinvuoteellaan suurelle faraolle totuuden hänen alkuperästään. Tämä aloitti välittömästi oikeiden vanhempiensa etsinnät. Hän oli jo pääsemässä heidän jäljilleen, kun tapahtui jotain odottamatonta.
Farao kuoli. Salama iski häneen kirkkaalta taivaalta.
Miksi?
Yksinkertaisesti: koska minä pystyn.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Väärä imitaattori
Tapahtui kykyjenetsintäkilpailun alkukarsinnoissa:
Nuori mies ilmoittautui kilpailuun.
”Mitä te osaatte?”
”Osaan matkia lintuja”, kandidaatti vastasi.
”Eihän se ole mitään uutta”, tuhahti virkailija niin kopealla äänensävyllä, että nuorukainen kimmastui. Hän pisti toimitsijaa olkapäähän ja pörräsi ulos raollaan olevasta kattoikkunasta.
Valitettavasti tätä huiputtajaa ei saatu televisionauhalle.
Nuori mies ilmoittautui kilpailuun.
”Mitä te osaatte?”
”Osaan matkia lintuja”, kandidaatti vastasi.
”Eihän se ole mitään uutta”, tuhahti virkailija niin kopealla äänensävyllä, että nuorukainen kimmastui. Hän pisti toimitsijaa olkapäähän ja pörräsi ulos raollaan olevasta kattoikkunasta.
Valitettavasti tätä huiputtajaa ei saatu televisionauhalle.
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Muuta selitystä ei ole
Sohva osoittautui virheostokseksi. Se ei kestä painoani vaan sen puusäleiköstä rikkoutui ensimmäinen rima jo toisella viikolla. Istuessani takapuoleni hikoaa ja jalkani puutuvat. Kun nukun siinä, selkäni on kipeä koko seuraavan päivän. Lisäksi se päästää väriä. Onneksi se ei ollut kallis.
Olen sättinyt sohvaani useasti. Olen haukkunut sitä sen kuullen sekundaksi kelle tahansa, joka on suostunut kuuntelemaan. Olen ilkkunut sille istumalla sen päällä ja lukemalla ääneen sohvakatalogeja ja puhumalla puhelimessa sen viemisestä kaatopaikalle.
Silti en uskonut, että se olisi voinut tehdä minulle näin.
Tulin töistä kotiin. Heitin kengät eteiseen, takin naulaan ja ruokakassin keittiöön ja mitä minä näinkään!
Sohvani makasi olohuoneessa selällään maaten, jalat velttoina ja revolverini oikeassa kädessään. Se oli tehnyt itsemurhan.
Olen sättinyt sohvaani useasti. Olen haukkunut sitä sen kuullen sekundaksi kelle tahansa, joka on suostunut kuuntelemaan. Olen ilkkunut sille istumalla sen päällä ja lukemalla ääneen sohvakatalogeja ja puhumalla puhelimessa sen viemisestä kaatopaikalle.
Silti en uskonut, että se olisi voinut tehdä minulle näin.
Tulin töistä kotiin. Heitin kengät eteiseen, takin naulaan ja ruokakassin keittiöön ja mitä minä näinkään!
Sohvani makasi olohuoneessa selällään maaten, jalat velttoina ja revolverini oikeassa kädessään. Se oli tehnyt itsemurhan.
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Tunnustus
Muistatte varmaan, kun kävimme osoittamassa mieltämme Hyvän Asian puolesta ja kiiruhdimme koteihimme katsomaan, miten televisio uutisoi aiheesta. Juttelimme koko yön chatissa siitä, miten paljon ja missä sävyssä eri televisiokanavat olivat näyttäneet kuvaa mielenosoituksesta. Seuraavana päivänä luimme kaikki mahdolliset sanomalehdet nähdäksemme, mitä mielenosoituksesta kirjoitettiin. Keskustelimme päiväkausia uutispalstoilla siitä, oliko mielenosoituksemme onnistunut vai ei.
Sitten suuri viikkolehti julkaisi artikkelin mielenosoituksesta. Siinä oli kuva minusta; kuva joka valittiin myöhemmin vuoden lehtikuvaksi. Se oli valokuva, josta näki heti, että se on klassikko. Se kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja te kaikki olette nähneet sen, joten sitä on turha kuvailla tässä.
Kuvan seurauksena puhelimeni alkoi soida. Minulta pyydettiin haastatteluita ja vierailin useassa television keskusteluohjelmassa. Voisi sanoa, että minusta tuli hyvän asiamme puhemies. Ehkä hyvä ulosantini auttoi niin, että toimittajat pitivät minuun yhteyttä.
Julkisuus puolestaan herätti poliitikkojen mielenkiinnon. Useampi puolue otti yhteyttä ja pyysi minua ehdokkaakseen tuleviin vaaleihin. Hetken asiaa mietittyäni suostuin erään suuren puolueen ehdokkaaksi. Ajattelin, että voisin ajaa hyvää asiaamme puoluepolitiikan saralla. Pääsin kirkkaasti läpi.
Eduskunnassa minua pidettiin yhden asian ihmisenä menneisyyteni takia. Koetin päästä tästä maineesta ajamalla muitakin hyviä asioita. Opin, että vilpittömiä hölmöjä käytettiin sumeilematta hyväksi ja että politiikka oli kyynistä laskelmointia. Sanalla sanoen: minusta tuli esikuvallinen poliitikko.
Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ottaa varoituksistanne oppia, mutta olin kuuro. Tein lehmänkauppoja; koplasin ja verkostoiduin poliitikkoveljieni kanssa. Ajauduin yhä syvemmälle politiikan pyörteeseen.
Nyt ymmärrän, että myin sieluni pimeille voimille. Minusta tuli itse Faust. Ja kiitän teitä, hyvät ystävät siitä että olette palauttaneet minut oikealle tielle... Mutta...
Mutta ... En voi jatkaa enää...
Sitten suuri viikkolehti julkaisi artikkelin mielenosoituksesta. Siinä oli kuva minusta; kuva joka valittiin myöhemmin vuoden lehtikuvaksi. Se oli valokuva, josta näki heti, että se on klassikko. Se kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja te kaikki olette nähneet sen, joten sitä on turha kuvailla tässä.
Kuvan seurauksena puhelimeni alkoi soida. Minulta pyydettiin haastatteluita ja vierailin useassa television keskusteluohjelmassa. Voisi sanoa, että minusta tuli hyvän asiamme puhemies. Ehkä hyvä ulosantini auttoi niin, että toimittajat pitivät minuun yhteyttä.
Julkisuus puolestaan herätti poliitikkojen mielenkiinnon. Useampi puolue otti yhteyttä ja pyysi minua ehdokkaakseen tuleviin vaaleihin. Hetken asiaa mietittyäni suostuin erään suuren puolueen ehdokkaaksi. Ajattelin, että voisin ajaa hyvää asiaamme puoluepolitiikan saralla. Pääsin kirkkaasti läpi.
Eduskunnassa minua pidettiin yhden asian ihmisenä menneisyyteni takia. Koetin päästä tästä maineesta ajamalla muitakin hyviä asioita. Opin, että vilpittömiä hölmöjä käytettiin sumeilematta hyväksi ja että politiikka oli kyynistä laskelmointia. Sanalla sanoen: minusta tuli esikuvallinen poliitikko.
Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ottaa varoituksistanne oppia, mutta olin kuuro. Tein lehmänkauppoja; koplasin ja verkostoiduin poliitikkoveljieni kanssa. Ajauduin yhä syvemmälle politiikan pyörteeseen.
Nyt ymmärrän, että myin sieluni pimeille voimille. Minusta tuli itse Faust. Ja kiitän teitä, hyvät ystävät siitä että olette palauttaneet minut oikealle tielle... Mutta...
Mutta ... En voi jatkaa enää...
”JATKAKAA!”
EN!
”LUKEKAA PAPERI LOPPUUN!”
(edit)
(srrrr)
... Minä... tiedän, että olen ansainnut tämän kohtalon. Kaikkien teidän silmienne edessä, kun minut nyt... Helvetti! Minä olin teidän toverinne! Minä ajoin vain meidän asiaamme! Mistä minä olisin voinut tietää, että teistä tuli...
VIILTS (edit)
(srrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr)
torstai 2. heinäkuuta 2009
Tapaus K
Papin, poliisin ja sosiologin painajainen: nuori mies, jolla ei ole muuta kuin aikaa hävittävänään. Kun hänet pystytään lokeroimaan, hän tekee jo jotain muuta. Ei ole tehnyt rehellistä työtä päivääkään – ja kehtaa olla ylpeä siitä. Seurauksena liiallista päihteiden käyttöä, pakoa vapaudesta kumisiin kaltereihin. Pakoa vankilasta illusoriseen vapauteensa.
Potilas kertoo, että hänen elämänsä kiertää kehää: yhtenä päivänä hän päättää ryhtyä kunnon kansalaiseksi, mutta on jo kahden päivän kuluttua niin uupunut, ettei enää kykene ponnistelemaan asian hyväksi. Seuraavat kaksi päivää hän pakenee itselleen asettamia vaatimuksia, kunnes on kuolemanväsynyt ja nukkuu yhden päivän. Sitten kaikki alkaa taas alusta.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Selitys viime päivien tapahtumille
Kaikki sai alkunsa superjulkkiksen väitetystä kuolemasta. Huhut lähtivät liikkeelle välittömästi. Oliko julkimo tehnyt itsemurhan? Kuollut lääkkeisiin tai huumeisiin? Vai oliko kuolema pelkkää lavastusta? Samanaikaisesti kun maailman hikipajat painoivat täyttä häkää ”in memoriam” -teepaitoja, katalat terroristit laskivat suunnitelmiensa mukaan liikkeelle lisää huhuja pienempien julkimoiden kuolemista. Elokuvatähti B oli kuollut sukellusonnettomuudessa! Laulaja C oli menehtynyt lentoturmassa! Julkkisfilosofi D oli niin järkyttynyt, ettei kyennyt kommentoimaan!
Huhut alkoivat kuormittaa ihmiskunnalle elintärkeätä tietoverkkoa ja aiheuttivat lopulta äärimmäisen katastrofin: internet kaatui. Miljoonat ihmiset ryntäsivät tiedonjanoisina kaduille, ja kun viranomaiset eivät kyenneet kumoamaan levottomana vellovia ja yhä hurjemmiksi äityviä huhuja, tragediat seurasivat toisiaan: Internetin jälkeen kaatuivat peräjälkeen 3G-, sähkö- ja kaasuverkot sekä Windows. Televisiokanavat pimenivät toisensa jälkeen. Lehdet lakkasivat ilmestymästä ja raha menetti arvonsa. Prahan Vaclavin aukiolla epätoivoinen fani teki polttoitsemurhan, kun hänen kännykkänsä lakkasi toimimasta. Suomen valtio joutui vararikkoon Nokian konkurssin myötä. Hollywoodissa alettiin suunnitella elämäkertaelokuvaa julkimosta samalla, kun maailman sosiologit yrittivät selittää tapahtumia siinä onnistumatta. Pornoteollisuus onnistui saamaan markkinoille jo seuraavana päivänä toista tusinaa parodiaa.
Mutta mikään ei auttanut. Pimeät voimat olivat voittaneet. Lopulta ihmiset tottuivat elämään ilman internettiä, rahaa ja kaupallista viestintää. He alkoivat kommunikoida suoraan toistensa kanssa. Naapurit, jotka olivat aiemmin ohittaneet toisensa rappukäytävissä, alkoivat jutella toisilleen. Ihmiset tulivat siihen lopputulokseen, että oli aivan sama, mihin superjulkkis oli kuollut. Itse asiassa he lopulta unohtivat koko tapauksen. Eloonjääneet julkisuuden henkilöt sulautuivat vähitellen muuhun ihmiskuntaan, joka unohti pian keitä he olivat aiemmin olleet.
Huhut alkoivat kuormittaa ihmiskunnalle elintärkeätä tietoverkkoa ja aiheuttivat lopulta äärimmäisen katastrofin: internet kaatui. Miljoonat ihmiset ryntäsivät tiedonjanoisina kaduille, ja kun viranomaiset eivät kyenneet kumoamaan levottomana vellovia ja yhä hurjemmiksi äityviä huhuja, tragediat seurasivat toisiaan: Internetin jälkeen kaatuivat peräjälkeen 3G-, sähkö- ja kaasuverkot sekä Windows. Televisiokanavat pimenivät toisensa jälkeen. Lehdet lakkasivat ilmestymästä ja raha menetti arvonsa. Prahan Vaclavin aukiolla epätoivoinen fani teki polttoitsemurhan, kun hänen kännykkänsä lakkasi toimimasta. Suomen valtio joutui vararikkoon Nokian konkurssin myötä. Hollywoodissa alettiin suunnitella elämäkertaelokuvaa julkimosta samalla, kun maailman sosiologit yrittivät selittää tapahtumia siinä onnistumatta. Pornoteollisuus onnistui saamaan markkinoille jo seuraavana päivänä toista tusinaa parodiaa.
Mutta mikään ei auttanut. Pimeät voimat olivat voittaneet. Lopulta ihmiset tottuivat elämään ilman internettiä, rahaa ja kaupallista viestintää. He alkoivat kommunikoida suoraan toistensa kanssa. Naapurit, jotka olivat aiemmin ohittaneet toisensa rappukäytävissä, alkoivat jutella toisilleen. Ihmiset tulivat siihen lopputulokseen, että oli aivan sama, mihin superjulkkis oli kuollut. Itse asiassa he lopulta unohtivat koko tapauksen. Eloonjääneet julkisuuden henkilöt sulautuivat vähitellen muuhun ihmiskuntaan, joka unohti pian keitä he olivat aiemmin olleet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)