Tekopyhyyden suurin muoto. Malliesimerkki ihmismielen kyvystä kehittää paradokseja. Suvaitsevainen ihminen on mahdottomuus.
Suvaitseeko suvaitsevainen suvaitsematonta? Jos ei suvaitse, hän on suvaitsematon, jota ei itseään tarvitse suvaita. Jos suvaitsee, hän suvaitsee esimerkiksi natsit, mitä ei voida pitää kovinkaan suurena suvaitsevaisuutena. Suvaitsevaisuus ilmenee siis vain näennäisyytenä ja niin kauan kuin se ei uhkaa suvaitsevaista, tämän yksityistä suvaitsemattomuuttaan tai suvaitsevaisuuden kohdetta.
Suvaitsevaisuuden tekopyhyys tulee parhaiten ilmi niin sanotussa uskonnollisessa suvaitsevaisuudessa, jossa uskonnollinen ihminen muka suvaitsee muiden uskontojen kannattajia, jotka saavat harjoittaa uskontoaan niin kauan kuin se ei uhkaa suvaitsevaisen omia etuja. Muuthan joutuvat joka tapauksessa helvettiin. Tämän vuoksi esimerkiksi kristityt amerikkalaiset eivät suvaitse ateisteja, jotka astuvat suoraan uskovaisten varpaille, mutta suvaitsevat muslimeja niin kauan kuin nämä eivät ala terroristeiksi. Todellisuudessa pitäisi puhua sietämisestä: suvaitsevaisuudesta puhuminen on valehtelemista ja edellyttää a priori muiden tuomitsemista. Suvaitsevaiseksi itseään kutsuva ihminen pitää suvaitsemattomuutensa omana tietonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti